Nyt taas huono hetki....tai siis huono kuukausi... Mikään ei auta ei edes hevoset auta mua tässä. Oon hetkittäin "ilonen" mutta itken silti..en niin et muut näkee mutta aina kun mahdollista ja oon yksin itken... Taas se alkoi kun luulin jo että tää ois jo loppu. Mut ei tää ei oo loppu vieläkään joudun taas kärsiin vaikka en haluis. :´( En jaksais enempäää haluan vaan nukkua ja itkee. Syöminen mennyt taas huonommaks koko ajan pyörryttää kun ruoka ei mee vaan alas. :/
Pitäs vaan kuitenkin jaksaa koulu, hevostenhoito, poikaystävä,kaverit,siivous yms. Liikaa tehtävää kun juur nyt ei vaan jaksais. En jaksa puhua kellekkään ja jos joudun puhuu esitän onnellista. Mun on vaan pakko jaksa tää hetki yli en haluu laskeutua taas sinne alas. En jaksa nousta enään sieltä
Mut en edes tie mistä tää vois johtua. Mulla on hevosia kaks ne piristää edes vähän. Mut silti jotenkin en jaksa hoitaa niitä en jaksa liikuttaa niitä nyt. Haluaisin mut en jaksa. Mun on pakko koska muuten nekin saattaa lähtee multa...en halua menettää niitäkin en vaan halua. Onhan mulla Joonas mutta silti jotenkin haluisin vaan olla pimees huonees yksin. Kuunnella musiikkia ja itkee..maata peiton alla.
Haluaisin nytkin nukkuun... vielä n. tunti koulua jäljellä sit pääsee pois koulusta. Tän kirjottamine on liian raskasta mulle. :( Mä en vaan jaksais enään. Haluaisin vaan olla onnellinen ja iloita tästä kun kaikki on hyvin. Kaikki on oikeesti nyt hyvin mut silti ahdistaa ja haluan pois. En vaan halua tehdä mitään...
"Joka ikinen päivä,
joudun katsomaan muita...
He eivät minua nää,
olen heille näkymätön...
Olenko edes elossa,
olenko edes täällä?
Jos edes joskus joku huomaisi minut,
hymyilisi minulle...
Jos jollekkin voisin joskus puhua,
ja se kuulisi minut...
Kukaan ei tiedä tätä tuskaa,
ketään ei edes kiinnosta...
Tunnen vain sen tuskan mielessäni,
vaikka kaikki onkin hyvin...
Haluan hymyillä,
mutta kukaan ei kuitenkaan hymyile takaisin...
Miksi siis edes jäädä,
kun kukaan ei huomaa..
Kukaan ei tunne tätä tuskaa,
joudun tämän yksin läpi käymään..."
